Hoermannin tiimi käy läpi T3-tutkimuksien puutteita

Mitä on opittu satunnaistetuista T3:a käsittelevistä kliinisistä kokeista kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa: Ovatko ne saavuttaneet tavoitteensa?

Julkaistu 16. heinäkuuta 2018


Hoermann et al: Lessons from Randomised Clinical Trials for Triiodothyronine Treatment of Hypothyroidism: Have They Achieved Their Objectives?

Journal of Thyroid Research
Volume 2018, Article ID 3239197, 9 pages
https://doi.org/10.1155/2018/3239197

***

Professori Hoermannin ryhmä on käynyt läpi aikaisemmin tehtyjä tutkimuksia ja niiden yhteenvetoanalyysejä (meta-analyysejä).

Ryhmä löysi erinäisiä ongelmia tulosten tilastollisessa käsittelyssä. Joissakin tapauksissa tutkimusraportin julkaisuhetkellä ei vielä ollut nykyisen kaltaisia tilastomenetelmiä, ja vielä tarvitaan uusia.

Ryhmä löysi myös suoranaisia virheitä tutkimusasetelmissa. Esimerkiksi on haluttu tutkia, toimiiko yhdistelmähoito KAIKILLA potilailla paremmin kuin pelkkä tyroksiini. Ei ole haluttu erotella eri potilasryhmiä ennen tilastokäsittelyä, jolloin etsittyä vaikutusta ei löydy. Olisi myös pitänyt tutkia, auttaako yhdistelmähoito nimenomaan sellaisia potilaita, jotka eivät saa apua tyroksiinista. Tätä ei ole tähän mennessä juurikaan tehty.

Monesta tutkimuksesta puuttuu myös terveiden verrokkien ryhmä.

Ryhmä ihmettelee myös sitä, että tyroksiini otettiin kiireellä käyttöön, tekemättä mitään vertailevia tutkimuksia esimerkiksi silloin jo yli puoli vuosisataa yleisessä käytössä olleeseen kuivattuun sian kilpirauhaseen verrattuna (DTE, NDT, eläinperäinen kilpirauhaslääke).

Tyroksiinilla hoidettujen potilaiden TSH-tasapaino suhteessa kilpirauhashormoneihin on muuttunut. Sen vuoksi TSH ei yksinään riitä hoidon arviointiin.

Ryhmä myös ihmettelee, miksi ihmisillä tehdyt satunnaistetut ja sokkoutetut kokeet saavat aivan eri tuloksia kuin jyrsijöillä tehdyt kokeet, joissa on kyetty tutkimaan eläimen kudosten toimintaa ja hormonisisältöä. Biologia sotii endokrinologien suosimia tutkimuksia vastaan.

Sokkoutetut kokeet saattavat myös aiheuttaa koehenkilöissä arvailua lääkkeen tehosta, kun he eivät tiedä mitä lääkettä käyttävät. Tähän ryhmä esittää menetelmän parannusta.

Ryhmä huomauttaa, että nykyisin tutkitaan aiemmin epäaktiivisina pidettyjä kilpirauhashormonien aineenvaihduntatuotteita, kuten käänteistä T3:a (rT3) ja tyronamiineja.

Esimerkkinä tulosten katoamisesta massaan he antavat tämän kuvan. Siinä on pystyakselilla kilpirauhasen vajaatoiminnan jäännösoireista valittamisen todennäköisyys ja vaaka-akselilla tyroksiinin vuorokausiannos. Kuvassa (a) koko tutkimusjoukko on erittelemättä. Kuvassa (b) on jaettu joukko kolmeen ryhmään muuntumisaktiivisuuden mukaan (T4 pitäisi muuntua sujuvasti T3:ksi kehon eri kudoksissa) ja kuvassa (c) on jaettu joukko T3-V-arvon mukaisesti.



Haittavaikutuksista ryhmä kirjoittaa, että ne ovat eri, ja riippuvat muusta kuin yleisesti annetaan ymmärtää.

Esimerkiksi eteisvärinä ei näytä riippuvan lainkaan TSH-arvosta, vaan vapaiden kilpirauhashormonien pitoisuuksista. Niissäkin on U-käyrä, eli matala T3-V aiheuttaa myös eteisvärinää, ei vain korkea. Lisäksi sydänongelmien syntyyn tai syntymättömyyteen näyttävät vaikuttavan myös rT3 ja eräs T2-hormonin muoto.

Wei et al 2018: Normaali T3-V oli 3,8 – 6,0 pmol/l. Matala T3-V oli alle viitteen ja korkea T3-V oli yli viitteen tässä tutkimuksessa. Sinisellä eteisvärinän paluuprosentti vuoden aikana ablaation jälkeen, punaisella T3-V.

Osteoporoosin ilmaantuminen ei korreloi matalan TSH-arvon kanssa.

Hoidon tehokkuus kliinisissä oloissa ei käy ilmi ryhmän tutkimista tutkimusraporteista. Yhdysvaltain ruoka- ja lääkevirasto, FDA, vaatii että lääketutkimusten tulokset tulee esittää sellaisina kuin ne esiintyvät todellisuudessa eli kliinisissä olosuhteissa. Näin ollen ulkomaiset hoitosuositukset eivät täytä vaatimuksia, koska ne perustuvat keinotekoisissa olosuhteissa tehtyihin mittauksiin.

Uusista markkereista hyödyllisiksi ja paremmiksi, kuin TSH ja kilpirauhashormonit, ovat jo osoittautuneet seerumin metyylihistidiini, keruloplasmiini, kupari ja sukuhormoneja sitova globuliini (SHBG) niillä potilailla, joilla ei ole toimivaa kilpirauhasta, ja muilla kilpirauhasen harvinaisia sairauksia sairastavilla. Seuraavia, tulossa olevia mittareita näyttäisivät olevan geneettiset sormenjäljet ja mitokondrioiden RNA, joskaan ne eivät vielä ole valmiita kliiniseen käyttöön.

Sydämen eteisen sähköisen toiminnan muuttuminen korreloi T2-hormonipitoisuuden ja matalan T3-pitoisuuden kanssa.