Struumat
Kilpirauhanen voi suurentua kauttaaltaan tasaisesti, tai sitten siihen voi muodostua yksi tai useampia kyhmyjä, jolloin tilaa kutsutaan kyhmystruumaksi.
Suurin osa kilpirauhasen kyhmyistä on vaarattomia. Ne ovat tällöin useimmiten rauhaskasvaimia (adenoomia) tai nestetäytteisiä rakkuloita (kystia). Kystat voivat myös puhjeta itsestään, eivätkä näin ollen ole välttämättä pysyviä. Kilpirauhaskasvain on yleensä oireeton. Ainoa löydös voi olla kyhmy kilpirauhasessa. Vain noin 5 % kyhmyistä on syöpiä.
Struumassa on kysymys häiriöstä, jossa kilpirauhasen solut alkavat suurentua ja näin kehittyy struumakyhmy. Se voi olla täysin oireeton tai aiheuttaa paine- eli ns. kompressio-oireita, jotka johtuvat siitä, että kilpirauhanen painaa viereisiä rakenteita, kuten henki- ja ruokatorvea. Näitä konkreettisia oireita ovat hengenahdistus, erityisesti selällään maatessa, nielemisvaikeus tai äänen käheytyminen. Joskus näitä oireita voidaan erehtyä luulemaan refluksitaudin oireiksi jos kilpirauhasta ei ole asianmukaisesti tutkittu.
Struuman synnystä on useita teorioita. Näiden mukaan syitä ovat mm. jodin puutos, jodin liikasaanti ja kilpirauhasen tulehdus. Joidenkin tutkimusten mukaan tyroksiinihoidolla yli puolet struumista pienenevät, keskimäärin noin kolmanneksen.
Struumasta, johon liittyy liikatoimintaa, on käytetty Suomessa yleisesti nimitystä ”myrkkystruuma”.
(Ks. lisää Kilpirauhasen liikatoiminta / Basedowin tauti)
Tutkimus
Kilpirauhanen tulisi aina palpoiden tutkia potilasta hoitavan lääkärin toimesta. Mikäli potilaalla esiintyy oireita on syytä tehdä myös ultraäänitutkimus, joka kertoo mikäli struuma kasvaa sisäänpäin, eikä ole välttämättä painellen tai katsoen todettavissa.
Ultraäänitutkimuksessa löydetyistä yli 10 mm kyhmyistä voidaan ottaa ohutneulanäyte. Pienemmistä kyhmyistä otetut näytteet eivät ole luotettavia.
Ohutneulanäytteen (ONB, eli biopsia) avulla voidaan selvittää onko kilpirauhaskudos normaalia, onko siinä struuma tai kasvain. Ohutneulanäyte on nopea ja kivuton toimenpide. Biopsiaan lähetteen antaa hoitava lääkäri ja sen voi teettää julkisella tai yksityisellä sektorilla. Ohutneulanäytetutkimustulosten tulkinta tapahtuu patologin toimesta.
Mahdollinen leikkaus
Tavallisimmat leikkausaiheet ovat päivittäin haittaavat paineoireet tai kilpirauhassyöpäepäily. Leikkaus tehdään nukutuksessa. Toimenpiteitä ovat joko kilpirauhasen toisen lohkon poisto eli lobektomia tai molempien lohkojen poisto eli tyreoidektomia. Joidenkin teorioiden mukaan osittainen poisto ei aiheuta kilpirauhasen hormonituotantoon häiriöitä, mutta tämä on yksilöllistä, ja selviää leikkauksen jälkeen, viikkojen kuluttua tehtävillä seurantakokeilla.
Kilpirauhassyövässä tehdään koko kilpirauhasen poisto.
Lisäkilpirauhaset
Lisäkilpirauhaset, joita normaalisti on neljä, sijaitsevat kilpirauhasen takana kaulan etuosassa. Lisäkilpirauhaset ovat umpieritysrauhasia. Lisäkilpirauhashormoni eli parathormoni (PTH) osallistuu veren sekä myös kudosnesteiden kalsiumtasapainon säätelyyn. Parathormoni suurentaa kalsiumin pitoisuutta vaikuttamalla sekä luustoon että munuaisiin. Kun kalsiumin pitoisuus veressä suurenee, pienenee vastaavasti parathormonin eritys.
Parathormonin säätelyn tärkein tekjiä on ionisoituneen kalsiumin pitoisuus.
Muita säätelijöitä ovat biologisesti aktiivinen D-vitamiini (eli kalsitrioli), magnesium, katekoliamiinit ja fosfaatti. Toisin sanoen magnesiumpitoisuuden pieneneminen ja toisaalta taas katekoliamiinien ja fosfaattipitoisuuden suureneminen lisäävät parathormonin eritystä.
(Katekoliamiinit ovat sympaattisen hermoston tavoin vaikuttavia viestiaineita, joita erittyy mm. lisämunuaisytimestä, esim. adrenaliini, noradrenaliini ja dopamiini.)
Syy minkä takia tässä yhteydessä on kerrottu myös lisäkilpirauhasten toiminnasta on se, että kilpirauhasen osa- tai kokonaispoisto-operaatiossa on mahdollista, että lisäkilpirauhaset vahingoittuvat. Leikkaavan kirurgin kanssa on hyvä keskustella asiasta leikkauksen jälkeen. Leikkauksen jälkeen voi olla syytä seurata myös parathormoni- ja kalsiumtasoja.
Muita komplikaatioita voivat olla leikkauksen jälkeinen verenvuoto, kilpirauhasen vajaatoiminta, äänihuulihermon vaurioituminen ja äänen käheys. Äänihuulivaurioita voidaan korjata terapian avulla, eivätkä ne siis aina ole pysyviä.
Lähteet:
Mustajoki, 2021. Struumat. Duodecim terveyskirjasto.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00678
Lisäkilpirauhasen liikatoiminta, 2013. Suomen endokrinologiayhdistys.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00678
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt01523
Ilvesmäki V., 2015. Lisäkilpirauhaset säätelevät elimistön kalsiumtasapainoa. Suomen Kilpirauhasliitto ry.
http://www.vaasankeskussairaala.fi/WebRoot/1013451/alasivu_alue1.aspx?id=1256680