Jaanan tarina: Eläinperäinen lääke toi avun 

Olen 49-vuotias nainen. Reilu kahdeksan vuotta sitten olin kärsinyt pitkään muun muassa kovasta väsymyksestä. Terveyskeskuslääkärini ohjasi menemään mielenterveyspuolelle ja tällöin ensimmäinen diagnoosini oli burnout ja keskivaikea masennus. Minulle määrättiin mielialalääkitys ja kirjoitettiin sairauslomaa sekä lähete terapiaan. Mielialalääkkeet mielestäni vain pahensivat oireita: oli itsetuhoajatuksia, itkuisuutta, raivoamista, paniikkihäiriöitä ja ihmistenkohtaamispelkoja.

Muutaman kuukauden päästä terapiahoitajani kiinnitti huomion valtavaan helpottamattomaan väsymykseeni ja parissa kuukaudessa tapahtuneeseen 15 kilon painonnousuun. Hänellä itsellään oli kilpirauhasen vajaatoiminta ja hän ehdottikin menemistä kilpirauhaskokeisiin. Arvot olivat koholla ja Thyroxin-lääkitys aloitettiin. Apu oli kuitenkin vain hetkellinen ja oireet palasivat parissa viikossa.

Vuoden kestäneen sairausloman jälkeen sanoin itseni irti myymäläpäällikön työstäni, sillä koin, ettei minusta enää ollut siihen. Jäin vielä vuodeksi vuorotteluvapaalle myyjänä, minkä jälkeen sanoin itseni kokonaan irti. Tein satunnaisia pätkätöitä ja hain kouluun, jossa opiskelin kaksi vuotta vaihtelevalla jaksamisella. Thyroxinin annostusta nostettiin ajoittain. Hetken oli aina parempi, sitten taas "polvilleen". Pian tulee kaksi vuotta siitä, kun lopetin tupakanpolton. Mielestäni oireet vielä pahenivat lopettamisen jälkeen: painonnousua, aivosumua, väsymystä, lihas- ja nivelkipuja sekä palelemista.

Kuva/foto Sami Norrbacka

Kesän 2014 yritin vielä olla töissä. Päivät menivät Buranan voimalla, illat ja yöt huusin tuskiani. Kuljin terveyskeskuslääkärillä väsymyksen ja jatkuvan tulehduskierteen takia – arvot viitteissä, siispä terve tyttö! Tällöin todettiin kuitenkin uniapnea ja sain lähetteen myös reumalääkärille.

Syksyllä 2014 tapahtui käännekohta. Kuulin tuttavani saaneen apua kilpirauhasvaivoihinsa yksityisen lääkärin määräämästä biologisesta lääkkeestä. Varasin ajan samalle lääkärille ja mikä helpotus olikaan, kun oireet kerrottuani lääkäri otti ne vakavasti ja totesi, että älä huoli, kyllä me sinut kuntoon saadaan. Hän määräsi laajoihin verikokeisiin, sokeritesteihin, sydänkäyrään sekä kilpirauhasen ja vatsan ultraan. Testeissä käytyäni diagnoosi oli Basedowin tauti/autoimmuunityreodiitti kilpirauhasen vajaatoiminta ja lisämunuaisen häiriö. D- ja B-vitamiinit sekä kalkki puuttuivat elimistöstäni lähes kokonaan, ja sokeri toimi väärinpäin: kun söin, niin insuliini laski. Lisäksi todettiin rasvamaksa ja lisälyönti sydämessä. Arvoista hälyttävin oli aikaisemmin täysin mittaamaton TPOAb, joka oli tuolloin yli tuhat - normaaliarvojen ollessa alle 35 kU/l.

Lääkärini määräsi tuolloin vitamiinikuurille ja Spironolaktone-lääkityksen lisämunuaisten häiriöön. Sain lähetteen myös endokrinologille, mutta käynti oli kyllä aivan turha. Endokrinologi vain ihmetteli, minkä takia syön D-vitamiinia niin paljon ja päivitti lääkityksen tietoihini. Aivan yhdentekevä lääkäri! Samaan aikaan kävin myös reumalääkärillä, joka laittoi kahdeksan piikkiä kortisonia, koska lähes kaikki niveleni olivat tuolloin tulehtuneet.

Vihdoin helmikuussa 2015 sain yksityisen puolen hoitavalta lääkäriltäni myös Thyroid Erfa -reseptin ja mielialani nousi lähes päivässä. Nyt muutaman kuukauden jälkeen niveltulehdukset ovat poissa, joten reumalääkärin suosittelemaa reumalääkitystä ei tarvitsekaan aloittaa. Lihaskipuja on edelleen aika-ajoin ja väsyn vielä helposti, mutta koska välillä tekee jo mieli "tehä pirruutta", niin taidan olla tervehtymään päin. Tulevaisuuteen suuntaan toiveikkaana ja muutama työkuviokin on jo mielessä! Onneksi olen saanut rahallista apua mieheltäni ja äidiltäni, niin olen pystynyt maksamaan sairastamisesta kertyneitä kuluja. Toivon päättäjiltä, että lääkärit, jotka tuntevat sairautemme ja osaavat sitä hoitaa, saisivat tehdä työnsä rauhassa ja myös biologiset lääkkeet tulisivat Kela-korvausten piiriin.