Lääkitys 

Tämä teksti perustuu kilpirauhaspotilaiden kokemuksiin, tietotaitoon ja parhaisiin käytänteisiin. Tässä osiossa emme edes yritä todistaa kaikkea tieteellisesti. Tämän oppaan avulla ei saa itsenäisesti muuttaa lääkitystään.

Kilpirauhashormonit ovat elintärkeitä ihmiselle. Jos niiden sisäisessä tuotannossa on ongelmia, hormonit tulee saada ulkoisesti. Kun puhutaan kilpirauhashormoneista, tarkoitetaan yleensä T4- ja T3-hormoneja. 

Suurin osa kilpirauhasen vajaatoimintapotilaista käyttää (levo)tyroksiinilääkitystä eli T4-hormonia. Tätä on tarjolla esimerkiksi kauppanimillä Thyroxin, Medithyrox. Jos sinun lääkityksesi on tyroksiini, sinun kannattaa seurata säännöllisesti T4V- ja T3V-arvojasi. Lääkärisi saattaa määrätä sinulle myös TSH-arvon ja se voisi kertoa, jos olet alilääkitty. Yksinään sitä ei kuitenkaan pitäisi käyttää ja esimerkiksi sentraalisessa (kuten aivolisäkeperäinen) vajaatoiminnassa se on hyödytön. Annosmäärät lääkityksessä voivat vaihdella hyvinkin paljon välillä 25-250µg, yleisimmin 100µg:n tienoilla. Tyypillinen aloitusannos on 25-50µg. Annoksen nostot tehdään yleensä portaittain. Osa kilpirauhasen vajaatoimintapotilaista ei saavuta hyvää hoitovastetta suurellakaan levotyroksiinilääkityksellä ja siksi on syytä kokeilla / käyttää yhdistelmälääkitystä.

Yhdistelmälääkitys tarkoittaa T4- ja T3-hormonien käyttöä. Niitä on tarjolla monissa tuotteissa ja osassa niistä on molemmat hormonit valmiina. On tunnistettu tieteellisesti, että atyreoottiset potilaat (eli ilman kilpirauhasta olevat potilaat) tarvitsevat muita useammin yhdistelmähoitoa. 

Valmiita yhdistelmätuotteita sanotaan eläinperäisiksi ja ne uutetaan esimerkiksi sian kilpirauhasesta. Brändinimiä Suomessa ovat esimerkiksi Armour Thyroid ja Thyroid Erfa. Englanninkielisissä teksteissä eläinperäisistä käytetään usein lyhenteitä NDT (natural desiccated thyroid) tai DTE (Desiccated thyroid extract). 

Eläinperäisistä kilpirauhasvalmisteista on ollut liikkeellä epämääräisiä väitteitä ja vääriäkin tietoja, minkä vuoksi osa lääkäreistä ei niitä suosittele. Potilaat ovat niihin kuitenkin tyytyväisiä ja monet palaavat käyttämään niitä kokeiltuaan synteettisten hormonivalmisteiden yhdistelmiä. Tämä siitäkin huolimatta, että eläinperäiset valmisteet ovat synteettisiä valmisteita merkittävästi kalliimpia. Eläinperäisissä tuotteissa on T3- ja T4-hormonien lisäksi myös T1- ja T2-hormoneja, joilla voi olla isompi merkitys potilaille kuin tällä hetkellä ymmärretään. Eläinperäisessä lääkityksessä ei kuitenkaan voi säätää T4- ja T3-hormonien keskinäistä suhdetta samalla tapaa kuin erillisillä tuotteilla. 

Erilliset yhdistelmävalmisteet ovat synteettistä hormonia. T4-lääkkeitä ovat esimerkiksi Thyroxin ja  Medithyrox. T3-hormonia myydään kauppanimillä Liothyronin tai Thybon. 


Yhdistelmälääkityksellä T3V:n mittaaminen on tärkeintä, koska T4V:n normaaleja viitearvoja ei ole tarkoitettu tälle lääkitykselle. T4V:n määrä veressä on usein yhdistelmälääkityksellä selvästi matalampi kuin terveillä verrokeilla tai tyroksiinilääkitystä käyttävillä. Annosmäärät eri potilailla ovat yhdistelmälääkityksellä hyvinkin erilaisia, mutta kokemuksemme mukaan hyvään hoitovasteeseen tarvitaan vähintään kohtalainen osa T3-hormonia, kuten 20-30µg päivässä. Osa potilaista tarvitsee selvästi suurempiakin määriä. Suomen Endokrinologiyhdistys kuitenkin suosittaa vain pieniä T3-annoksia, mikä voi hankaloittaa potilaan hoitovasteen saavuttamista. Useimmille sopii parhaiten ottaa T3-lääke 2-4 kertaa päivässä, täten lääkkeen huippupitoisuus verenkierrossa ei nouse liian korkeaksi kerrallaan. 


On myös potilaita, jotka käyttävät T3-monoterapiaa eli pelkkää T3-hormonia

Heille ei jostain syystä T4-hormoni sovellu joko lainkaan tai jotkut tarvitsevat T3-hormonia kuuriluonteisesti. T3-monoterapiahoitoon on vaikea tai jopa mahdoton saada Suomesta hoitoa ja moni joutuukin opiskelemaan asiaa englannin kielellä itse ja käyttämään ulkomaista lääkäriä sekä hankkimaan lääkkeensä ulkomailta.  Lääkärinhoidon ja lääkitysten hankkiminen ulkomailta on kuitenkin aivan laillista tietyt asiat huomioiden. 


Miten (levo)tyroksiinilääkitykseltä vaihdetaan yhdistelmälääkitykseen? 

T3 on tutkimuksen mukaan noin 3 x voimakkaampaa kuin T4. Tosin tässäkin tulee huomioida, että olemme yksilöitä ja oikeaa annosta joutuu usein hakemaan. Levotyroksiini = T4. 

Esimerkki: Potilas on syönyt 150ug tyroksiiniä, mutta oireita riittää. T4-arvo on viitteen yläreunassa ja T3-arvo taas viitealueen puolivälin alla. Tämä kilpirauhashormonien epäsuhta antaa jo vahvan indikaation siihen, että hän tarvitsee T3-hormonia lääkitykseensä. TSH on luultavasti matala ja se voisi erehdyttää lääkäriä kuvittelemaan potilaan olevan jopa liiketoiminnalla. Hyvä lääkäri kuitenkin tietää, että kilpparihormonit T4 ja T3 kertovat kilpirauhasen tilanteesta paremmin ja että T3 on se aktiivinen hormoni. 


Aloituksen porrastus

Vaihto levotyroksiinistä yhdistelmään tehdään aina porrastaen yleensä 5-10 µg:n T3-askelin. Koska T4:n puoliintumisaika on noin viikko, kun taas T3:lla se on alle vuorokauden, lääkärin kannattaa ottaa tämä huomioon eli vaihdossa pieni alihoito on turvallisempi. Aivan täydellisiin muuntosuhteisiin ei muutenkaan ole helppo päästä, koska Suomessa tablettikokoja on rajallisesti. Seurantaa tulee jatkaa, kunnes löytyy potilaalle sopivat annokset. *Oheisessa mallissa lääkäri voisi ottaa pidemmän portaan esimerkiksi puolivälissä ja sen loppuun kokeet. 

5 µg porrastusmalli

Viikko T3T4 laskennallinenT4 harkittu
00 µg150 µg-
15 µg135µg100 µg
210 µg120µg100 µg
315 µg105 µg75  µg
4*20 µg90 µg75 µg
525 µg75 µg50 µg
630 µg60 µg50 µg
+x

Optimaalisen annoksen hakemista kuunnellen potilaan oireita. Kun nostetaan 5 yksikköä T3:a, lasketaan T4:ä 15 yksiköllä. Jos pyrkii turvallisiin portaisiin, kannattaa kuitenkin tarkistaa, ettei se alimäärä jää lopputulokseen. 

Yhdistelmälääkityksellä T3V on tärkein mittari ja se kannattaisi ottaa muutaman viikon jälkeen annoksen vakauttamisesta. T4V ei ole olennainen mittari yhdistelmälääkityksellä, koska T4-lääkitystä ohitetaan T3-hormonilla. Myös TSH yleensä rauhoittuu kilpirauhasen saadessa vaikuttavaa kilpirauhashormonia riittävästi. Matalaa TSH-arvoa ei pidä pelätä, jos kuitenkin T3V on viiteissä. 

Lopullinen lääkitys määritetään potilaan vointia kuunnellen sekä tarkkaillen T3V-arvoa. Hoitovaste saadaan yleensä viitteen yläkolmanneksessa. 

Annoksissa joutuu tehdä pieniä kompromisseja saatavilla olevien tablettikokojen vuoksi. Viimeinen sarake (Harkittu T4) ottaa huomioon eri puoliintumisajat ja tablettikoot ollen siten turvallisempi.

Nuorilla potilailla porrastus voi olla jopa hieman nopeampi esimerkiksi 4 päivän välein. Jos taas potilaalle tulee 1) liikatoiminnan oireita, 2) sydänoireita herkästi tai 3) ikää on jo hieman enemmän, T3:n lisäyksen määrää voisi yrittää vielä pienentää ja/tai portaiden ajoitusta pidentää. Tabletin murustaminen on kyllä aika haastavaa. 

***

Yhdistyksemme tavoitteena on saada kaikille potilaille sopivaa hoitoa ja autamme myös käytännön asioissa. 


Tämä Opas on tehty ketterällä menetelmällä. Se tarkoittaa, että julkaisemme aineistoa ilman, että koko Opas on valmis ja myös näitä sivuja kehitetään ja parannetaan edelleen. Julkaisun peruste on se, että tästä tiedosta on jo hyötyä asiakkaille (vajaatoimintapotilaille tai potentiaalisille sellaisille).