Ninan tarina: Liikatoiminnalta vajaatoiminnalle ja vastuu lääkityksen säädöstä omissa käsissäni?
Olin läkähtymässä: lepopulssi oli toista sataa, sydän hakkasi, muisti pätki, vatsa särki, enkä saanut enää nukuttua kuin puoli tuntia vuorokaudessa.
TK-lääkäri lonkalta diagnosoi minulle akuutin vatsatulehduksen ja halusi lähettää leikkaukseen. En suostunut, joten tehtiin vielä labrakokeet. Piakkoin tulikin puhelinsoitto ja käsky mennä pikimmiten Malmin sairaalan sis.kir.osastolle. Siellä minulle kerrottiin kokeista löydetyn kilpirauhasen liikatoiminnan lisäksi Basedowin tauti. Minulla ei ollut mitään Basedowin silmäoireita, joten olin skeptinen. Vaihtoehtoja ei annettu, vain lähete HUS:n hakemaan radiojodikapseli. Lääkäri varoitti kyllä mahdollisesta kilpirauhasen vajaatoiminnasta, mutta sehän ei kuulemma haittaa, kun on niin helppohoitoinen.
Radiojodin oton jälkeen alkoikin oireita tulla tulvimalla. Basedowin tauti puhkesi, silmien takaiset kudokset tulehtuivat, kipu oli jotain käsittämätöntä. Kilpirauhanen meni saman tien vajaatoiminnalle ja aika rieippaalle sellaiselle. Ruokahalu katosi, laihduin 46 kiloon (olen 168cm), kurkku rohisi ja nielin jatkuvasti väärään kurkkuun. Väsytti niin, etten jaksanut kuin rahjustaa työpaikan ja kodin väliä. Masennusoireet ja itkukin ilmestyivät.
Kävin kahden viikon välein labrakokeissa ja Malmilta lääkäri soitti minulle myös samalla aikavälillä. Thyroxinia minulle ei suostuttu antamaan, kun lääkärin mielestä kilpirauhasella menee puolikin vuotta asettua aloilleen. Silmäoireita ei myöskään noteerattu, ne kun lääkärin mielestä olivat vääränlaiset. Monta kertaa pyysin lähetettä johonkin hoitavaan yksikköön, sekä silmälääkärille, mutta en saanut.
Kun tätä oli kestänyt jo yli 5 kuukautta, oireiden jatkuvasti pahentuessa ja jo viidennen lääkärin jatkaessa soitteluaan, suutuin ja marssin Malmille vaatien soittoajan muutettavan käyntiajaksi. Sisätautien kirurgianosaston ylilääkäri teki pilaa oireistani mm. kasvo- ja luomiturvotuksesta, silmien kammottavasta särystä ja siitä kuinka ne olivat jo alkaneet pullistua ulos päästä. Silmäluomeni olivat jo vetäytyneet ja silmämunaa näkyi reippaasti liikaa. Kehoitti ottamaan Buranaa ja tarjosi sairaslomaa. Vaatimalla vaatien sain lähetteen endokrinologian osastolle HUS:n, sekä Thyroxinia 0,5mg.
Endokrinologian osaston ylilääkäri otti minut vastaan alta viikossa ja kertoi, ettei minua ole hoidettu oikein. Silmäoireeni, turvotukseni, luomiretraktio yms. olivat tyypillisiä hoitamattoman Basedowin taudin oireita, jotka luokiteltiin tässä vaiheessa jo vakavaksi. Kilpirauhasen epätasapaino oli kiihdyttänyt silmäoireita. Oikea Thyroxin annostukseni olikin 1,5mg, jonka sainkin heti. Sitten alkoivat Basedowin hoidot. Kävin kerran viikossa vastaanottamassa puoli litraa kortisoniliuosta suoneen seuraavat 3 kk. Tässä kohtaa kuulin, ettei kudosten kipuun mikään muu autakaan, eikä ainakaan Burana. Silmäoireeni eivät laantuneet, vaan sain kaksoisnäön. Tarvitsin toisenkin setin kortisonihoitoa. Ja niiden päälle sädehoitoa. Sen jälkeen tulehdukset kudoksissa alkoivat laantua ja lakkasivat. Kilpirauhasen vajaatoiminta oli koko ajan tarkkailussa ja sainkin räätälöidyt annokset, eli kilpparin oireet lakkasivat. Kun silmäni rauhoittuivat pääsin HUS:n leikkausjonoihin. Minulle tehtiin 2 x silmälihasten korjausleikkaus, sekä 2 x luomien korjausleikkaus.
Viiden vuoden hoitojen ja korjausten jälkeen olen taas alkuperäisen TK-lääkärin potilas. Kummasti olen alkanut saada vajaatoiminnan oireita mm. selittämätöntä painonnousua, kolesterolin kohoamista, turvotusta yms. Lopetin lihan, sokerin, viljojen, maidon käytön jo ajat sitten, mutta paino jämähti 6 kiloa korkeammaksi kuin koko aikuisikäni ollut normaali paino. Lääkäri halusi minulle kolesterolilääkityksen ja piti siirtymistä kasvissyöntiin huonona ratkaisuna, vaikka se onkin toiminut. Toisaalta kasvissyöntini on hänelle jatkuva naurunaihe ja hänen mielestään valehtelen syömiseni, kun en laihdu. Hän kertoi myös, ettei ruokavalio liity mitenkään kilpirauhasen vajaatoimintaan. Ehkä saan tästä syyttää itseäni, sillä silloin kun kilppariarvoni heilahtavat, hän kysyy minulta millaisen annoksen Thyroxinia ottaisin tällä kertaa.
Ehkä en ole osannut määrätä oikeata annosta itselleni. Vielä.
En halua kuulostaa katkeralta valittajalta, mutta mielestäni suomalaisessa terveydenhoitojärjestelmässä olisi paljon muutettavaa. Joskus ajattelen, että joidenkin lääkärien olisi syytä mennä uudelleen koulunpenkille ja ehkä vaihtaa alaa kokonaankin. Olisi hyvä, jos lääkäreillä olisi vähän enemmän motivaatiota potilaidensa hoitamiseen kuin minun tapauksessani monilla lääkäreillä on ollut.