Diagnoosin saaminen

Tämä teksti perustuu kilpirauhaspotilaiden kokemuksiin, tietotaitoon ja parhaisiin käytänteisiin. Tässä osiossa emme edes yritä todistaa kaikkea tieteellisesti. Tämän oppaan perusteella ei saa muuttaa lääkitystä itsenäisesti.  

Jos epäilet kilpirauhasen vajaatoimintaa

  1. Tutustu ensin oireisiin.



  2. Mene lääkäriin. Lääkärin tehtävä on antaa diagnoosi ja myös varmistaa, ettei kyseessä ole joku muu sairaus. Lääkärissä varmista se, että tulet kuulluksi. Tähän kannattaa käyttää muistilappua, sillä vajaatoimintaisena oireista kertominen ytimekkäästi voi olla haastavaa. 

    Samanlaisia oireita on myös muissa sairauksissa tai puutoksissa.


  3. Antaakseen diagnoosin lääkäri yleensä määrää laboratoriokokeita. Pyri saamaan kaikki kolme laboratoriokoetta saman tien: S-TSH, S-T4V ja S-T3V. Valitettavasti perusterveydenhuollossa lääkäreitä on usein ohjeistettu ottamaan vain yksi tai kaksi ensiksi mainittua.


  4. Jos lääkäri ei ottanut kaikkia kolmea koetta ja oireet jatkuvat eikä muitakaan syitä löydy, niin vaadi lisää kokeita. Mahdollisesti myös muitakin kuin yllä mainitut on tarpeen ottaa.

  5. Voit käydä otattamassa laboratoriokokeita myös itse omalla kustannuksellasi. Jos tulokset indikoivat vajaatoimintaan, ota yhteys uudelleen lääkäriisi tai vaihda lääkäriä. Oheisen sivun alalaidasta löydät neuvoja laboratoriokokeiden omatoimiseen otattamiseen. Tämän sivun alalaidasta näet, miten tulkita tuloksia alkudiagnosoinnissa.


  6. Jos peruskokeet ovat viitteissä tai jopa hyvät, voi olla hyvä testata S-TPOAb eli kilpirauhasen vasta-aineet. Kohonnut arvo kertoo kilpirauhasen autoimmuunitulehduksesta. Silmäoireisella ja niillä, joilla on ollut oirekuvassa liikatoimintaan viittaavia oireita, voi olla syytä tutkia myös TSHRAb-arvo, jonka nousu voi merkitä Basedowin tautia. Nämä kokeet voivat myös selittää kilpirauhasongelmien aiheuttajaa.


  7. Jos lopputulemasi on diagnoosi vajaatoiminnasta, se on yleensä krooninen sairaus. Korvaavaa hormonia syödään lääkkeenä. 


Kilpirauhaskokeiden tulkinta diagnosointivaiheessa

Tulkinta ei ole ihan yksinkertaista ja myös lääkityksen aloittamisen tarpeesta on lääkäreillä erilaisia käsityksiä. Lääkärit eivät välttämättä tunnista esimerkiksi toisiinsa nähden epäloogisia arvoja. Huomaa, että lääkityksellä olevien potilaiden laboratorioarvojen tulkinnasta on oma sivunsa (tulossa).

Kokeiden tuloksien tulkintoja alkudiagnosoinnissa (jos muita syitä ei ole oireisiin):

  • Jos TSH on yli 10 mU/l  ja T4V alle viitearvon, kyseessä on vajaatoiminta. Suurin osa lääkäreistä antaa todennäköisesti diagnoosiksi vajaatoiminnan ja aloitetaan lääkitys. 
  • Jos TSH on viitearvon ylärajan ja 10 mU/l välissä, mutta T4V on vielä viitteen sisällä, lääkärit usein puhuvat subkliinisesta eli lievästä tai alkavasta vajaatoiminnasta. Tässä kohtaa diagnoosi ei välttämättä johda lääkitykseen. Jos oireet ovat kuitenkin häiritseviä, sinun kannattaa vaatia lääkitystä ainakin koeluonteisesti. Oireiden lisäksi voit esittää oheisen perusteen (1) lääkärillesi. 
  • Jos arvot ovat epäloogiset, pitäisi asiaa selvittää lisää. Lääkkeettömällä henkilöllä arvot ovat normitilanteessa viitteissä. Vajaatoiminnassa TSH nousee, kun taas T4V ja T3V laskevat. Aivolisäkeperäisessä vajaatoiminnassa TSH on normaali, mutta T4V ja T3V ovat alle viitteen.  Jos kaikki ovat korkeita tai kaikki ovat matalia, asia vaatii selvittämistä. Toki laboratoriokokeita voi häiritä jokin asia tai testaamisessa voi olla virheitä. 
  • T3V on aktiivinen kilpirauhashormoni, joten alle viitteen oleva arvo on selvä indikaatio vajaatoimintaan. Tätä tosin harvoin otetaan yksin alkudiagnosoinnissa.

Potilaiden tyypillisesti kohtaamia haasteita diagnoosivaiheessa

  • Vajaatoimintaisen potilaan voi olla vaikea tulla kuulluksi, koska yleensä kun lääkäriin mennään, väsymys ja keskittymiskyky voivat olla heikentyneet. Lääkäri helposti tulkitsee tällaista potilasta väärin eikä välttämättä saa kiinni pääoireista. Tästä syystä kannattaa omat pääoireet kirjata ylös ja kertoa ne napakasti. Kannattaa myös kertoa yksi esimerkki siitä, miten oireet vaikuttavat omaan elämään konkreettisesti.
  • Jos syytä ei pikaisesti löydy, lääkäri saattaa turvautua ns. "helppoon diagnoosiin" eli masennukseen. Masennuslääkkeitä annetaan melko kepein perustein kilpirauhaspotilaille, koska väsymys tekee ihmisestä masentuneen oloisen tai se voi jopa aiheuttaa masennusta. Jos sinusta ei oikeasti tunnu masentuneelta ja etenkin, jos osa kokeista on ottamatta, älä anna periksi. Masennuslääkkeet eivät auta kilpirauhasen vajaatoimintaan. 
  • Suosittelemme ottamaan heti alkuun jo kaikki kolme koetta: TSH, T4V- ja T3V. Ilman näitä kokeita ei voi saada kokonaiskuvaa kilpirauhasen toiminnasta ja esimerkiksi aivolisäperäinen vajaatoiminta jää useasti aluksi tunnistamatta. Nämä ovat kuitenkin varsin kohtuuhintaisia laboratoriotestejä ja moni potilas ei ymmärrä jatkaa tutkimuksia, jos yksi testi ei selitä oireita. Tällöin saattaa aiheutua monia sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia, mikä kostautuu yhteiskunnalle esimerkiksi sairauspoissaoloina. Turha säästää diagnostiikassa ja sitten maksaa monin verroin yhteiskunnan korvauksia. Hoitamaton ja huonosti hoidettu kilpirauhasen vajaatoiminta tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
  • Optimaaliset kilpirauhasarvot ovat hyvin yksilöllisiä. Tästä syystä laboratorioiden viitearvoraamit saattavat osalle potilaista olla hieman turhan laajat. 

    ⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠

 TIETEELLISET VIITTEET

1) 9000 potilaan tutkimus toteaa, että subkliininen vajaatoiminta on tieteellisesti yhdistetty kuolleisuuteen ja sydänongelmiin jo TSH-alueella 1.96-5.60 mIU/L  (Inou et al 2020).


Tämä Opas on tehty ketterällä menetelmällä. Se tarkoittaa, että julkaisemme aineistoa ilman, että koko Opas on valmis ja myös näitä sivuja kehitetään ja parannetaan edelleen. Julkaisun peruste on se, että sisällöstä on jo hyötyä asiakkaille (vajaatoimintapotilaille tai potentiaalisille sellaisille).