Vajaatoimintaisille

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja ravitsemus

Ravitsemuksen kannalta merkityksellistä on se, että kilpirauhasen vajaatoiminta hidastaa kehossa hyvin monenlaisia toimintoja, myös ruoansulatusta. Tämä voi johtaa sekä mahasuolikanavan oireiluun, että ravintoainepuutoksiin. Mm. raudanpuutos on tavallista ja siinä voi olla osittain myös hyvin samantyyppisiä oireita kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa. On tavallista, että samalla ihmisellä on sekä kilpirauhasen vajaatoiminta että raudanpuutos. Tavallisia puutoksia ovat myös mm. jodin, seleenin, A- ja D-vitamiinien puutokset ja jos ruoansulatus on heikkoa, pulaa voi tulla hyvin monista ravintoaineista, myös aminohapoista ja rasvahapoista. Vajaatoiminta voi heikentää vastustuskykyä ja ihmiskehoa kokonaisuudessaan hyvin moninaisesti. Vajaatoimintapotilaan oireet eivät ole siis pelkästään suoranaisesti hormonien puutoksesta johtuvaa, vaan myös välillisesti mm. ravintoainepuutoksiin liittyvää oireilua ja sairastavuutta.

Joskus voi olla haastavaa päätellä mikä ravintopuutoksissa on syytä ja mikä seurausta, kun kyseessä on kilpirauhasen vajaatoiminta. Kilpirauhasen normaali toiminta tarvitsee ravintoaineita hyvin monipuolisesti. Keskeisiä hormonien tuotannolle ja toiminnalle ovat mm. jodi, tyrosiini-aminohappo, rauta, sinkki, kupari ja A-vitamiini. Jos ajatellaan monipuolista ravintoainetiheää ruokavaliota ja tarvittaessa myös ravintolisien käyttöä, ei ole ainakaan ennaltaehkäisevässä mielessä tai sairauden jo puhjettua lainkaan haittaa, että pyrkii huolehtimaan mahdollisuuksiensa mukaan kaikista ihmiskeholle välttämättömien ravintoaineiden saannista. 

Ravintolisät ja ravintoainepuutokset

Lääkehoidon ja lääketieteellisten toimenpiteiden rinnalla on hyödyllistä, että pyritään mm. syömällä monipuolisesti ja terveellisesti ja huomioimalla myös ruoansulatus varmistamaan riittävä ravintoaineiden saanti. Apua voi olla myös ravintolisistä, kuten ruoansulatusta auttavista ruoansulatusentsyymivalmisteista, monivitamiinista ja tarpeen mukaan myös yksittäisistä ravintolisistä varsinkin silloin, jos laboratoriokokeilla on todettu jokin ravintoainepuutos. 

Puutoksia voi oireiden perusteella epäillä, vaikka sitä ei olisi varmistettu laboratoriokokeella. Tällöin voidaan pyrkiä varmistamaan kyseisen ravintoaineen saantia, mutta on tärkeää noudattaa ravintolisäpakkauksen annosteluohjeita. On myös tärkeää huomioida, ettei ravintolisien käytössä tule päällekkäisyyksiä eri tuotteiden käytössä, jotteivat tiettyjen ravintoaineiden ylimmät saantisuositukset ylity. 

Ylimmät saantisuositukset ovat siis eri asia kuin saantisuositukset ajatellen vähintä mahdollista määrää, joka tulisi saada. Esimerkiksi jodin saantisuositus on 150µg vuorokaudessa, mutta sen ylin saantisuositus on lähteistä riippuen 1000-1200µg vuorokaudessa. Jodin puutosta on mahdotonta tai ainakin hyvin hidasta korjata hyvin pienellä annoksella jodia, mutta esimerkiksi n. 500µg:n päivittäinen jodin saanti jaettuna useammalle ottokerralle on varsin maltillista jodin annostelua ruoasta tai ravintolisästä riippumatta siitä, onko jodin puutosta todettu laboratoriokokein. 

Seleenin ylin saantisuositus saattaa ylittyä, jos ruokavaliossa on säännöllisesti pähkinöitä, varsinkin parapähkinöitä (joissa siis seleeniä on runsaanlaisesti) ja käyttää lisäksi ravintolisinä monivitamiinia ja seleeniä. Raskaana olevien tulee puolestaan välttää saamasta liikaa A-vitamiinia.

Raudanpuutos

Poikkeuksena omatoimisessa ravintolisien käytössä on rauta. Raudanpuutos tulisi varmistaa riittävän hyvin ennen rautalisän käyttöä, koska liiallinen määrä rautaa on haitallista. Raudanpuutosta tulisi tutkia riittävän perusteellisesti, sillä tukeutuminen pelkästään esimerkiksi hemoglobiinin tai ferritiinin tutkimiseen ei välttämättä johda oikeanlaisiin johtopäätöksiin lisäraudan tarpeesta. Hemoglobiini saattaa olla normaali tai jopa korkea, vaikka rautaa puuttuisi tai ferritiini saattaa olla matala muusta syystä kuin raudanpuutoksesta tai normaali tai korkea, vaikka rautaa puuttuu. Transferriinin saturaatio ja seerumin rauta ovat myös tärkeitä kokeita, samoin pienen verenkuvan sisältämät nk. punasoluindeksit. Myös transferriinireseptorien mittaaminen voi tulla kyseeseen. 

Jos raudanpuutos todetaan, sen lisäksi että sitä pyritään korjaamaan rautaa sisältävällä ravintolisällä, tulee pyrkiä myös puuttumaan raudanpuutoksen syyhyn kuten runsaisiin kuukautisiin, ruokavalioon tai mahasuolikanavan ongelmiin. Hyvin usein raudanpuutoksen lisäksi on myös muita ravintoainepuutoksia. Saatetaan tarvita muutoksia ruokavalioon tai rautavalmisteen lisäksi muitakin ravintolisiä. Tällöin apuna voidaan tarvita ravitsemukseen perehtynyttä lääkäriä tai koulutettua ravitsemuksen ammattilaista.

Hanki tietoa

Kun halutaan pyrkiä huolehtimaan hyvinvoinnista ja terveydestä kokonaisvaltaisesti, voi olla suositeltavaa hankkia itsenäisesti tietoa mm. siitä mitä erilaisia ravintoaineita ihminen tarvitsee, mitkä niiden eri lähteet ruokavaliossa ovat ja mitkä ovat niiden saantisuositukset huomioiden sen tosiasian, että saantisuositusten alarajat eivät välttämättä tarkoita juuri sinulle sopivaa kyseisen ravintoaineen saantia. Monissa rasitustiloissa ja sairauksissa ravintoaineiden tarve kasvaa ja silloin ei kannata tukeutua vain ravintoainesuositusten alarajoihin.

Tämän osuuden on kirjoittanut koulutettu diplomiravintoterapeutti ja kilpirauhaspotilas. Tämä ei korvaa yksilöllistä ravintoneuvontaa, joskin suosittelemme käyttämään vain kilpirauhassairauksia tuntevia ravintoneuvojia.