Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi
Mikä on kilpirauhasen vajaatoiminta?
Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi on kilpirauhasen sairaus, joka aiheuttaa elimistössä laajoja metabolisia häiriöitä. Se on hyvin yleinen sairaus. Kilpirauhasen vajaatoimintaan tarkoitettua tyroksiini-lääkettä käyttää Suomessa noin 300 000 henkilöä ( yli 4 % väestöstä) (1 ). Se on naisilla neljä kertaa yleisempi kuin miehillä. Suurin osa potilaista on myöhäisessä keski-iässä tai sitä vanhempia, mutta sairaus voi ilmaantua nuoremmillakin.
Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ja löydökset
Kilpirauhasen vajaatoiminnan klassisia oireita ja löydöksiä ovat kuiva iho, hiustenlähtö, huono kylmänsietokyky, väsymys, hidas ajatuksenjuoksu ja muut kognition poikkeavuudet, huono yleisvointi, pöhöttyneisyys, erityisesti kasvojen ja luomien turvotus, lihasoireet, äänen käheys, ummetus, hidas pulssi, hengenahdistus ja hidastuneet akillesheijasteet (2) sekä painonnousu, korkeat kolesteroliarvot, struuma, kuukautiskierron häiriöt, maitovuoto ja hedelmättömyys (3).
Kilpirauhasen vajaatoimintaan liitettäviä poikkeavia laboratoriolöydöksiä ovat esimerkiksi hyperkolesterolemia, hyperprolaktinemia, lihasentsyymien suurentunut määrä (kreatiinikinaasi, aldolaasi, laktaattidehydrogenaasi, ASAT ja ALAT), hypoglykemia, hyperhomokysteinemia, hyponatremia sekä anemia.
Mikä aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa?
Autoimmuunisairaus eli Hashimoton tyreoidiitti
Kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttaa yleisimmin hitaasti etenevä autoimmuunitulehdus, jossa elimistö alkaa muodostaa vasta-aineita kilpirauhasen kudoksia vastaan ja kilpirauhanen tuhoutuu hitaasti vuosien kuluessa. Tällaisessa tapauksessa myös vajaatoiminta etenee hitaasti. Autoimmuunityreoidiitti eli Hashimoton tyreoidiitti on kuitenkin monista muista autoimmuunisairauksista poikkeava sikäli, että sen eteneminen on vähemmän aggressiivista. Hashimoton taudin hoitoon ei siitä syystä voida käyttää monien muiden autoimmuunisairauksien kohdalla käytettyjä lääkityksiä. Autoimmuuniperäisen kilpirauhasen vajaatoiminnan riskitekijöitä ovat koholla olevat tyreoideaperoksidaasivasta-aineet (TPOAb), struuma, suvussa esiintyvä autoimmuunityreoidiitti, muu samanaikainen tai suvussa esiintyvä autoimmuunitauti (esimerkiksi I-tyypin diabetes, Addisonin tauti, pernisiöösi anemia, vitiligo, reuma), Downin oireyhtymä, Turnerin oireyhtymä sekä multippeliskleroosi, keliakia ja muut suolistosairaudet, homealtistus tai altistuminen ympäristömyrkyille. On myös esitetty epäilyjä, että monilla lehmänmaidon maitoproteiini tai viljojen gluteeni laukaisisi autoimmuunitaudin.
Kilpirauhasen liikatoiminnan hoitaminen radiojodihoidolla sekä kilpirauhasen poisto leikkauksella
Kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttaa myös kilpirauhasen tuhoaminen radiojodihoidolla tai kilpirauhasen poistaminen leikkauksella. Radiojodihoitoa käytetään hoitona kilpirauhasen liikatoimintaan ja kilpirauhanen voidaan joutua poistamaan esimerkiksi kasvaimen takia. Tällaisissa tapauksissa vajaatoiminta kehittyy luonnollisesti nopeammin, muutaman viikon kuluessa toimenpiteestä.
Subakuutti tyreoidiitti ja synnytyksenjälkeinen tyreoidiitti
Ohimenevää tautimuotoa esiintyy subakuutissa ja synnytyksenjälkeisessä tyreoidiitissa eli kilpirauhasen tulehduksessa. Nämä alkavat tyypillisesti tyreotoksikoosivaiheella, kun tyreoidiitin aiheuttaman kilpirauhasen solutuhon takia verenkiertoon vapautuu nopeasti paljon kilpirauhashormonia tuhoutuneista soluista. Tyreotoksikoosivaihetta seuraa noin 2–8 viikon hypotyreoosivaihe.
Subakuutti tyreoidiitti voidaan sekoittaa esimerkiksi angiinaan, koska sille tyypillisiä piirteitä ovat kaulan alueen kipu ja kuume. Tyreotoksikoosin oireita ovat sydämentykytys ja hikoilu, mutta ne saattavat jäädä huomioimatta kuumeilun vuoksi. Kilpirauhanen aristaa kosketettaessa. Noin 85%:lla potilaista kilpirauhasen toiminta palautuu normaaliksi vuoden kuluessa oireiden alusta eikä tyroksiinihoitoa pidetä yleensä tarpeellisena.
Synnytyksenjälkeistä tyreoidiittia esiintyy noin 8%:lla naisista 2–12 kuukautta synnytyksestä. Kilpirauhanen voi olla lievästi suurentunut, mutta ei arista. Kilpirauhasen toiminta palautuu 75%:lla normaaliksi ja tyroksiinihoidon nähdään olevan harvoin tarpeen. Sen sijaan on tärkeää tarkistaa kilpirauhasen toimintaa mittaavat laboratorioarvot ennen seuraavaa mahdollista raskautta, koska raskaina oleville naisille lääkitys aloitetaan huomattavasti alemmilla laboratorioarvoilla kuin muille. (3)
Sentraalinen eli aivolisäkeperäinen kilpirauhasen vajaatoiminta
Sentraalinen eli aivolisäkeperäinen kilpirauhasen vajaatoiminta on kilpirauhasen vajaatoiminnan harvinainen muoto. Välimäen mukaan (4) hypotyreoositapauksista sentraalisia on noin 5%, hypertyreoositapauksista noin 1%. Toisaalta sentraalisen vajaatoiminnan pientä määrää selittää myös se, että se ei välttämättä löydy monissa julkisen terveydenhuollon piirissä tehtävissä laboratoriotesteissä, koska monessa terveyskeskuksessa kilpirauhasen vajaatoimintaa epäiltäessä mitataan pelkkä TSH-arvo, joka sentraalisessa kilpirauhasen vajaatoiminnassa onkin poikkeavasti matala. Se on matala, koska sentraalisessa hypotyreoosissa aivolisäke ei eritä riittävästi TSH:ta, joka käskyttäisi kilpirauhasta erittämään kilpirauhashormoneja. Tämän seurauksena kilpirauhashormonien määrä elimistössä laskee. Tavallisimmin aivolisäkkeen ongelmia aiheuttavat aivolisäkkeen kasvaimet ja niiden hoidot. Aivolisäkkeen toiminta voi häiriintymä myös esimerkiksi hypofysiitin tai sarkoidoosin vuoksi. Lisätietoja sentraalisesta vajaatoiminnasta saat ETAn suosituksesta englannin kielellä vuodelta 2018 (5).
Lääkkeiden aiheuttama kilpirauhasen vajaatoiminta
Monet lääkkeet voivat aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoiminnan häiritsemällä kilpirauhashormonien synteesiä tai laukaisemalla autoimmuunityreoidiitin. Jodia sisältävät valmisteet, kuten yskänlääkkeet, merilevätabletit, röntgenvarjoaineet ja amiodaroni saattavat estää kilpirauhashormonien synteesiä. Hypotyreoosin riski on erityisen suuri autoimmuunityreoidiittia sairastavilla, joilla vajaatoiminnan kehittymisen riski on muutenkin suuri. Amiodaronin käyttäjillä hypotyreoosin riski on noin 22%. Litium häiritsee kilpirauhasen toimintaa monella tavalla – tavallisimmillaan estämällä kilpirauhashormonien vapautumisen kilpirauhasesta. Litiumin käyttäjillä todetaan yleisesti suurentuneita TSH-arvoja ja noin 30% litiumin pitkäaikaiskäyttäjistä saa pysyvää tyroksiinikorvaushoitoa. Amiodaroni ja litium voivat aiheuttaa myös tyreotoksikoosin. Alfainterferonihoito saattaa laukaista sekä hypotyreoosin että kudostuhon aiheuttaman tyreotoksikoosin. Varsinainen kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi alfainterferonihoidon seurauksena on harvinaista, mutta mahdollista. (3)
Lähteet
1. Kilpirauhasliitto – tilastoja
https://kilpirauhasliitto.fi/kilpirauhassairaudet/tilastoja-laakkeista/
2. Salmela Pasi, 2015. Aikuisten kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnostiikka. Lääkärilehti 1.4.2015. Suomen Lääkäriliitto, Helsinki (Pääsy rajattu)
3. Camilla Schalin-Jäntti: Aikuispotilaan kilpirauhasen vajaatoiminta, Duodecim 2005;121:1079-85. https://www.duodecimlehti.fi/duo94976
5. European Thyroid Association (ETA) Guidelines on the Diagnosis and Management of Central Hypothyroidism, 2018. https://www.karger.com/Article/FullText/491388