Autoimmuunisen ruokavalio
Kokemusperäinen tieto autoimmuuniruokavalioista
Autoimmuunisairauksiin, kuten autoimmuunityreoidiitit eli autoimmuuni kilpirauhastulehdukset ei ole olemassa virallista ruokavaliosuositusta. Virallisten suositusten laatimiseen tarvittaisiin paljon tutkimustietoa ja jonkinlaista laajaa tieteellistä konsensusta aiheesta. Tämä puolestaan vaatii mittavaa rahoitusta, jota on harvoin saatavissa, kun lopputuloksena ei synny kaupallinen sovellus, kuten uusi lääke tai jonkin vanhan lääkkeen uusi käyttökohde. Tämän vuoksi ruokavaliotutkimukset ovat kaiken kaikkiaan globaalisti rahoitukseltaan melko vaatimattomia verrattuna esimerkiksi lääketutkimukseen.
Joudummekin monella tapaa terveyden ja hyvinvoinnin suhteen elämään jossakin määrin epävarmuuden maailmassa. Emme voi varmasti sanoa, että kun syöt jollakin tietyllä tavalla, vältyt joltakin sairaudelta tai jopa paranet siitä. Toisaalta näin on tilanne usein myös lääketieteessä. Toisin kuin matematiikka tai fysiikka, lääketiede, ravitsemustiede tai terveystieteet eivät ole nk. eksaktia tiedettä, vaan täynnä muuttujia ja epävarmuustekijöitä. Emme voi tietää reagoiko joku yksilö johonkin lääkkeeseen tai lääketieteelliseen toimenpiteeseen toivotunlaisesti tai eteneekö jonkun ihmisen sairaus juuri jollain tietyllä tavalla.
Ruokavaliohoitojen suhteen tulee usein arvioida, millainen lähestymistapa auttaisi todennäköisimmin ja sitten lähdetään kokeilemaan asiaa käytännössä. Keliakiasta tiedetään, että keliaakikon tulee syödä gluteenitonta ruokaa, koska gluteeni on tekijä, joka aiheuttaa sairauden oireet. Jos jonkun ruoansulatusjärjestelmä ei sulata sienisokeria tai maitosokeria, nämä tekijät on joko eliminoitava ruokavaliosta tai maitosokerin kyseessä ollen käytettävä laktoosia eli maitosokeria sisältävillä aterioilla laktaasientsyymiä korvaamaan sen puutetta elimistössä.
Autoimmuunisairauksien ruokavaliohoito on toistaiseksi suureksi osaksi kokemusperäistä tietoa. Kokemusperäiselläkin tiedolla voi olla suuri arvo. Kun ihminen oireilee ja sairastaa juuri nyt, tässä hetkessä, hän on usein ymmärrettävästi varsin haluton odottamaan, josko tutkimustieto jonkun ruokavalion hyödystä hänen sairaudessaan lisääntyisi vielä hänen elinaikanaan. Monet ovat halukkaita kokeilemaan tuota kyseistä ruokavaliota omassa arjessaan, jos suuri joukko vertaisia on raportoinut saaneensa kyseisestä ruokavaliotyypistä apua.
Tästä on harvoin mitään haittaa, kun vain huolehtii, että ruokavaliosta ei jää puuttumaan mitään oleellista ja elimistölle tärkeää. Jos joitain ruoka-aineita tai ruoka-aineryhmiä poistetaan tilapäisesti tai pitkäaikaisesti, on tärkeä varmistaa, että tilalle jää ruoka-aineita, jotka korvaavat ne ravintoaineet, joita poistetuissa ruoka-aineissa on ollut. Jos esimerkiksi poistetaan viljat, pyritään varmistamaan riittävä energian, kuidun ja hivenaineiden saanti. Jos maitotuotteet jätetään pois, varmistetaan mm. proteiinin ja kalsiumin riittävää saantia.
Mitkään perinteisen ruokakulttuurimme yleiset ruoka-aineet eivät ole ravitsemuksellisesti korvaamattomia. Hintana sille, että yksi joukosta syö eri tavalla kuin muut, voi kuitenkin sosiaalisessa mielessä koitua tarvetta sopeutumiselle. Jos eri tavalla syömisestä on kuitenkin terveyden ja hyvinvoinnin suhteen hyötyä, tämä hinta on mielekästä maksaa.
Kun ruokavalioasioista keskustellaan laajasti vertaistuessa sekä Suomessa, että kansainvälisesti, tulee ilmi, että moni autoimmuuni kilpirauhassairautta sairastava kokee erityisesti gluteeniviljat, maitotuotteet ja palkokasvit ja osa myös kananmunat itselleen ongelmalliseksi. He kertovat voivansa monella tapaa paremmin ilman näitä ruoka-aineita. Monet kertovat myös siitä, että heidän kilpirauhasen vasta-ainetasot ovat laskeneet melko nopeasti mahdollisesti merkkinä autoimmuunitulehduksen rauhoittumisesta, kun he ovat muuttaneet ruokavaliotaan mm. maidottomaksi ja gluteenittomaksi. Myös heidän vatsansa voi usein paremmin ja yleisvointi ja jaksaminen kohentuu. On toki muistettava, että oikeanlainen lääkityskin on tärkeä, jotta kilpirauhaspotilas voi paremmin. Monen autoimmuunityreoidiittia sairastavan kokonaisvaltainen hoito koostuu sekä lääketieteellisestä hoidosta, että omaehtoisesti toteutetusta ruokavaliohoidosta.
Autoimmuuniruokavaliot
Erilaisista autoimmuuniruokavalioista on kehitetty monenlaisia versioita. Keskeistä on usein gluteeniviljojen ja maitotuotteiden poisjättäminen, prosessoitujen ruoka-aineiden välttäminen ja runsas vihannesten, marjojen ja hedelmien käyttö. Joissain versioissa poistetaan ruokavaliosta määräajaksi, kuten 1-3 kuukaudeksi gluteenin lisäksi myös muut viljat, maitotuotteet, kananmunat, palkokasvit, siemenet, koisokasvit ja pähkinät. Tällöin ruokavalio koostuu lähinnä vihanneksista, jotka eivät ole koisokasveja, juureksista, rasvoista kuten kookosöljy ja oliiviöljy, yrteistä, marjoista, hedelmistä, lihasta, riistasta, linnuista, kalasta ja merenelävistä. Tietyn ajan jälkeen ruoka-aineita aletaan maltillisesti ottamaan takaisin ruokavalioon. Usein maitotuotteet ja gluteeniviljat jäävät pois pysyvästi, samoin yksilöllisesti ne ruoka-aineet, joista koetaan saatavan oireita.
Ideana autoimmuuniruokavalioissa on välttää nk. antiravinteita, joita on monissa ruoka-aineissa ja jotka saattavat lisätä suoliston läpäisevyyttä eli aiheuttaa nk. hyperpermeabiliteettia. Tämä on yhteydessä mm. allergioihin, yliherkkyyksiin ja autoimmuunisairauksiin. Vegaaniruokavaliota noudattavilla autoimmuuniruokavaliot ovat haastavia, elleivät miltei mahdottomia toteuttaa, koska proteiinin saanti nojaa AIP- eli autoimmuuniprotokollaruokavalioissa melko isoissa määrin eläinperäisiin ainesosiin. AIP-ruokavalioissa palkokasvit ja viljat ja usein myös ainakin jonkin aikaa myös siemenet ja pähkinät ovat poissa ruokavaliosta. Nämä ovat nimenomaan vegaaniruokavalion proteiinilähteitä. Myös kasvissyöjillä autoimmuuniruokavaliot ovat haastavia toteuttaa, koska maitotuotteet ja usein ainakin tilapäisesti myös kananmunat ovat poissa ruokavaliosta. Jos käytössä on esimerkiksi riisi- tai hamppuproteiinia, olisi tärkeä AIP-ruokavaliossa syödä eläinperäisistä ruoka-aineista edes kalaa, mutta silloinkin aminohappolisät ravintolisistä saattavat olla välttämättömiä, jotta riittävä ja tarpeeksi monipuolinen aminohappojen saanti voidaan varmistaa.
Funktionaalisessa eli toiminnallisessa lääketieteessä autoimmuunisairauksien tukihoitona voidaan ruokavaliohoidon lisäksi käyttää myös mm. ravintolisiä ja rohdoksia. Autoimmuunisairauksissa elimistön immuunipuolustus ei toimi toivotulla tavalla ja mm. matalat D-vitamiiniarvot ja seleenin puute on liitetty kilpirauhasen autoimmuunisairauksiin.
Erilaisilla moderneilla funktionaalisen lääketieteen laboratoriotesteillä voidaan tutkia mm. laajemmin hormonitoimintaa, suoliston ja ruoansulatuksen tilaa, allergioita, yliherkkyyksiä ja ravintoaineiden riittävää saantia. Tulevaisuudessa tämänkaltaiset tutkimukset ja hoito saattavat ainakin jossakin määrin lisääntyä myös ns. virallisen terveydenhoidon puolella. Nyt toiminta tapahtuu yksityisillä klinikoilla ja yksityisten ravitsemusammattilaisten ja lääkärien vastaanotoilla, mutta on jo laajalti kansainvälisesti organisoitua toimintaa mm. ammattilaisten jatkokoulutusten toteuttamisen suhteen.
Tämän osuuden on kirjoittanut koulutettu diplomiravintoterapeutti ja kilpirauhaspotilas. Tämä ei korvaa yksilöllistä ravintoneuvontaa, joskin suosittelemme käyttämään vain kilpirauhassairauksia tuntevia ravintoneuvojia.