Tuunin tie liikatoiminnasta elämään ilman kilpirauhasta
Olen Tuuni Partti ja musiikki on ollut aina lähellä sydäntäni. Olen Angelit-yhtyeen perustajajäsen ja saamelainen. Tämä on minun kertomukseni liikatoiminnasta totaalipoiston kautta vajaatoimintaan ja haasteista sillä matkalla.
Sairastuin synnytyksen jälkeen kilpirauhasen liikatoimintaan vuonna 2005 ja siinä meni ensin vuoden verran ilman diagnoosia. Syynä oli se, että neuvolassa taputeltiin olkapäälle, että tuoreen äidin ongelmaa se vain on. Nukuin vain muutamia tunteja yössä, söin kuin hevonen ja laihduin. Ongelmaan tartuttiin vasta, kun vaadin päästä tarkempiin tutkimuksiin kaksoiskuvien takia. Leposyke oli noin 105-115 ja lopuksi todettiin Basedowin oireyhtymä. Jodihoito ei ollut vaihtoehto, koska olin pienen vauvan äiti.
Lääkärit halusivat kokeilla pulsseittaista metyyliprednisolonilääkitystä, mutta rauhanen jatkoi kaulassa kasvamistaan ja silmät olivat jo todella kipeät. Lääkärin kanssa päädyttiin kilpirauhasen osapoistoon. Leikkaus tapahtui huhtikuussa 2007 Meilahden sairaalassa. Leikkauksen jälkeen kirurgi kertoi kuitenkin poistetun koko kilpirauhanen. Kalsiumtasot pysyivät kurissa ja pääsin nopeasti kotiin. Seuranta-aika oli vasta kahden kuukauden päästä.
Ensimmäinen vuosi minulla oli lääkityksenä vain Thyroxin ja silloin ajattelin sen menneen hyvin. Nyt kun ajattelen, niin leikkauksen jälkeen verikokeita oli vain kahdesti vuodessa, samoin terveyskeskuslääkärin vastaanotolla käyntejä. Verikokeista otettiin TSH ja T4V.
Sitten alkoi alamäki selvemmin. Ensimmäisenä paino alkoi nousta hiljalleen ja samalla tuli väsyminen. Lääkäri diagnosoi masennuksen. Montaa erilaista masennuslääkettä tuli kokeiltua, mutta mikään ei tehonnut. Väsymys syveni ja painonnousu jatkui, hiukset harvenivat, ripset tippuivat ja alavireinen olotila oli suunnaton. Terveyskeskuslääkärit tuijottivat vain TSH-arvoa ja kertoivat, että minun pitäisi olla täysin työkykyinen.
Jouduin jäämään pois töistä syksyllä 2009, koska en jaksanut olla hereillä neljää tuntia enempää ilman päiväunia. Painoin jo lähemmäs 100 kiloa ja olo oli tuskainen. Pyysin äidiltäni apua, että löydettäisiin minulle lääkäri, joka osaisi auttaa. Keväällä 2010 löysimme erikoislääkärin.
Hänen avullaan, oikealla lääkkeellä (eläinperäinen Thyroid Erfa) pääsin kahdessa kuukaudessa sängystä ylös ja hain kouluun. Hoitoon sisältyi lääkityksen lisäksi, kivikautinen ruokavalio, kourallinen lisäravinteita, 10 viikon välein verikokeet ja sen jälkeen taas titrattiin. Ääneni oli tosi käheä, heikko ja todella omituinen. Erikoislääkärini kehotti minua kääntymään terveyskeskuksen lääkärin puoleen ja sitä kautta pääsin foniatrille. Tutkimuksien jälkeen minulta todettiin 60-40 äänihuulten halvaus. Sitä kontrolloitiin seuraavana vuonna ja tilanne ei ollut muuttunut mihinkään.
Vuonna 2012 olin saanut suurimman ylipainon ja nestekertymät pois. Eläinperäinen Thyroid jouduttiin kuitenkin vaihtamaan Thyroxin ja Liothyronin yhdistelmään, koska olin opiskelija ja ei ollut varaa pitää eläinperäistä lääkitystä.
Totaalipoiston jälkeen terveydentila on vaihdellut joskus rajustikin. Joskus lääkkeet toimivat todella hyvin ja vointi oli mainio, mutta on myös aikakausia, kun väsymys ja painonnousu kiusaavat.
Huonoina aikakausina tarvitsisin kilpirauhasen ongelmiin erikoistuneen lääkärin apua, mutta Valvira on vienyt suurimmalta osalta oikeudet hoitaa meitä kilpirauhaspotilaita ja silloin me joudumme menemään terveyskeskuslääkärille haukuttavaksi tai maksaa isoja summia yksityislääkärille, joka uskaltaa ottaa hieman enemmän kantaa. Tarvitsisin säännöllisiä käyntejä lääkärille, mutta tällä hetkellä minulla ei ole omaa vakituista lääkäriä. Joten etsin joka kerta uuden lääkärin, joka voisi jotenkuten hoitaa minua. Nyt, juuri tällä hetkellä olen taas jumissa oloni kanssa ja, tarvitsisin apua.
